Paperin muotoilun tulevaisuus

Ennustaminen ei ole vaikea jos osaa lukea ajan merkkejä, sanotaan.

Ennustaminen edellyttää paitsi nykyhetken ennakkoluulotonta tulkitsemista, mutta myös sen näkemistä mitä juuri nyt maailman yltäkylläisyydestä puuttuu. Lyhyellä aikavälillä kaupallisuus toimiikin periaatteella, että ihmiset vaihtaisivat nykyiset tavaransa uuteen, vaikka vanha olisi ihan hyvää. Tavaramaailman järkevän kehityksen kannalta muutos tarkoittaisi kokonaan staattisesta muoto -ajattelusta luopumista. Se merkitsisi uuden muuttuvaan rakenteeseen perustuvan muotoilukäsityksen omaksumista. Tuo kehitys edellyttäisi geometrialtaan erilaisia digitaalisia ohjelmia, jotka perustuisivat enemmän elävän rakenteen muuttumisen analyysiin origamiksi kutsutun paperin taittamisen periaatteiden pohjalta.

Tälläinen kehitysharppaus on viimeksi tapahtunut ennen tietokoneaikaa 1920-luvun Euroopassa, jolloin Albers ja kumppanit kehittelivät Bauhausin paperiplastisa opetusmenetelmiä. Se kiinnittyi ajallisesti aina sinne missä muotoilu on kulloinkin nousuut uuteen kukoistukseen. Japanissa ja Kiinassakin rakenteiden tuntemus ja kyky käyttää tietoa on perinteessä ja muotoilijoiden suorassa yhteydessä toteuttaviin käsityöläisiin. Katalonian Barcelonassa kannattaa vierailla Sagrada Familian alle perustetussa Antonio Gaudin museossa, jossa esitellään hänen loputonta tuntemustaan ja ideoitaan rakenteista. Rajoittunut muoto- ja rakennekäsitys ja koulutuksen puute on suurin este sille ettei esimerkiksi Suomessa ole niin kehittynyttä käsitystä rakenteista muotoilun piirissä. En tiedä montaakaan muotoilijaa, arkkitehtia tai insinööriä, joka olisi kiinnostunut noista asioista kokonaisuutena, vaikka se antaisi suhteettoman luovan edun kilpailijoihin nähden. Nyt ohjelmien geometrian muutos on jo tapahtumassa tietokoneissa, koska se on mahdollista ja siihen on tarvetta eri alueilla. Toivottavasti parhaimmat osaajat suunnittelevat nyt niitä työkaluja, joilla muotoilu tulevaisuudessa tehdään.

Löysin melkein omin avuin 1970-luvulla muutamia perusorigamin taittomalleja. Minulla meni kauheasti aikaa kokeillessani miten nuo rakenteet parhaiten taitetaan, mutta opin nopeasti, koska minua kiinnosti, että se avasi uuden käsityksen maailman todellisuudesta. Mietin millaisia sovellutuksia origamin pohjalta voisi syntyä pakkaussuunnittelun ja taiteen ulkopuolella. Arkkitehtuuri on yksi loputon sovellutusalue. Edelleen yhtenä esteenä on ollut 3D-piirto-ohjelmien lähtökohtaiset perusrajoitteet. Ne eivät osaa origamiin perustuvaa geometriaa tai pitää tietää mitä haluaa. Noista malleista on geometrisesti keskipisteensä kautta itsensä ympäri kääntyvä supistuva ja laajeneva origamikukkanen, jollaisia voi rakentaa hyvin eri muotoisia. Se on veistosrakenne jolla ei ole pysyvää staattista muotoa. Luonnossa elävän organismin muoto muuttuu, kun se käyttää lihaksistoaan/jousiaan ja tukirankaansa liikkuessaan. Muotoja luova rakenne on siis yksi maailman tärkeimmistä asioista.

Ymmärsin silloin 1970-luvun lopulla hämärästi, että paperin muotoilu on avain rakenteen merkityksen ymmärtämiseen. Se johtaa paljon isompiin ja yhteiskunnan kehityskulun kannalta oleellisempiin vaihtoehtoisiin polkuihin ja saavutuksiin kuin vain parempaan pakkausmuotoiluun. Paperi on edelleen ylivoimainen materiaali esitellä jonkun rakenteellisen idean toimivuutta. Ehkä juuri paperin aineettomuudesta johtuen se antaa mahdollisuuden toisiinsa limittyvien verkkojen joustavuuden ja geometrian testaamiseen käytännössä. En tiedä edelleenkään parempaa keinoa siihen.

Yhtäkaikki aika on jo muuttunut ja tutkimus on jo edennyt vakaviin sovellutuksiin.
Origami Revolution- video antaa hyvän yleiskäsityksen mitä kaikkea hyvää tulevaisuus voi tuoda tullessaan, kun sitä tarkastellaan kokonaan uudesta nykyhetken tarpeiden luomasta näkökulmasta. Origami Revolution Taiteessa voidaan ihmetellä omaehtoisia ja taianomaisia Theo Jansenin sovellutuksia esimerkkinä elävästi liikkuvasta rakenteellisuudesta, koska liike ja muodonmuutos on rakenteellisuuden ominaisuus.